Tällainen se kuuluisi jokaisen kevätpäivän olla. Auringon lämmittämä päivä, sininen taivas ja hangen hohde - niistä on täydelliset kevätpäivät tehty! Näitä lisää!
tiistai 8. toukokuuta 2012
lauantai 3. maaliskuuta 2012
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Kajaani KV - Tamminäyttely 2012 - Vol 2
H -hetki lähenee!
Aamulla ei onneksi tarvinnut herätä aivan kukonlaulun aikaan, kun Australianpaimenkoirien kehä alkoi vasta 12:00 toki ilmottautumiseen tulee aina varata aikaa se tunti, mutta siitä huolimatta aamuun jäi ruhtinaallisesti aikaa aamutoimille ja aamupalalle. Hallille lähdimmekin sitten yhdessä Ulpukan ja Lihkun tiimin kanssa siinä kymmenen aikoihin. Paikka löytyi helposti ja voi mahoton kun siellä oli väkeä, parkkipaikat olivat aivan täpötäynnä ja voi sitä keltaisen lumen määrää, eli paljon oli mukana myös meidän kaikkien nelijalkaisia perheenjäseniä.
Meidän kehä 2 laitamille päästyämme ei voinut ensimmäisenä kuin harmitella sitä, että olin liian kuuliaisesti noudattanut kotiin postitetussa kirjeessä kehotusta, jossa pyydettiin tilan puutteen vuoksi jättämään häkit kotiin. Virhe. Tästä lähtien häkki tulee mukaan oli minkälaiset kehotukset tai ei. Mutta mistäs se alottelijakaan tällaista voi tietää - nyt tiedän. Häkki se vain on niin hyvä olla, kun silloin koirakin pääsee rauhoittumaan ja lepäämään omaan tuttuun paikkaan ja onhan se myös omistajallekkin "helpotus" kun ei tarvi olla kokoajan aivan kiinni koirassa, eli voi helposti käydä tutustumassa myös halli muihin tapahtumiin ja kojuihin. Tosin olen miettinyt myös sitä, että joskus tarvisi varmaan lähteä ihan vain "turistuna" ilman Anária tällaisiin isoihin näyttelyihin, niin silloin pääsisi hieman paremmin sisäistämään näitä näyttelyitä ja kuinka hommat toimii. Eli nämähän siis olivat, ei vain Anárin toiset, vaan myös minun elämäni toiset näyttelyt missä olen ikinä ollut, tosin tekemällähän sitä aina oppii.
Anár käyttäytyi jälleen oikein mallikkaasti "kaikkien kaveri" kun on, niin paljon olisi ollut myös mielenkiintoa tehdä tuttavuutta kaikkien ohikulkevien koiruuksien kanssa, että vähänkö se varmasti meidän nuorta poikaa harmitti, kun ei tuttavuutta aina päässytkään tekemään. Ennen kehää Anár pääsi myös ihanan Iiriksen käsitelyyn trimmaus pöydälle ja voi kuinka hienolla ammattiotteella Iiris sai loihdittua "mettänpeikosta" siistin pienelläkin pika tuunauksella. (Harmiksemme en muistanut siinä jännityksessä lainkaa ottamaan ytään kuvaa). Sitä pitäisi vain itsekkin ottaa ja harjoitella niin kyllähän sitä vielä joku päivä itsekkin sitten saattaisi osata. Itse huomasin myös pian hallissa ollessani, että oma vaate valinta ei oikein ollut osunu kohdalleen, koska valitsemani housut imi kaiken karvan (onneksi näin eläinperheessä kyseiseen on totuttu ja se karvanpoistaja tuli heitettyä Anárin laukkuun ennen kotoa lähtöä). Tosin vaikka kyseessä onkin koirien näyttelyt niin kyllä minusta henkilökohtaisesti näyttellijänkin tulisi hieman paneutua vaatetukseensa, niinkuin Iiriskin, kuka on kiertänyt paljon näitä näyttelyitä, joten tähän siis täytyy myös itse jatkossa hieman panostaa - ei siis yliampuvasti mutta hillityn korrektisti. Onhan se jos koira on vimpanpäälle niin eipä se varmasti kokonaisuuteena hirväen kaunista lopputulosta anna jos ite on kuin rääsyläinen, niin kuin koiran pitää kantaa itsensä hyvin niin samaan on itsekkin pyrittävä.
Pikkuhiljaa alkoi 39 ilmottautuneen Australianpaimenkoirien kehä aika lähestymään ja jännitys alkoi tiivistymään..
Aamulla ei onneksi tarvinnut herätä aivan kukonlaulun aikaan, kun Australianpaimenkoirien kehä alkoi vasta 12:00 toki ilmottautumiseen tulee aina varata aikaa se tunti, mutta siitä huolimatta aamuun jäi ruhtinaallisesti aikaa aamutoimille ja aamupalalle. Hallille lähdimmekin sitten yhdessä Ulpukan ja Lihkun tiimin kanssa siinä kymmenen aikoihin. Paikka löytyi helposti ja voi mahoton kun siellä oli väkeä, parkkipaikat olivat aivan täpötäynnä ja voi sitä keltaisen lumen määrää, eli paljon oli mukana myös meidän kaikkien nelijalkaisia perheenjäseniä.
Meidän kehä 2 laitamille päästyämme ei voinut ensimmäisenä kuin harmitella sitä, että olin liian kuuliaisesti noudattanut kotiin postitetussa kirjeessä kehotusta, jossa pyydettiin tilan puutteen vuoksi jättämään häkit kotiin. Virhe. Tästä lähtien häkki tulee mukaan oli minkälaiset kehotukset tai ei. Mutta mistäs se alottelijakaan tällaista voi tietää - nyt tiedän. Häkki se vain on niin hyvä olla, kun silloin koirakin pääsee rauhoittumaan ja lepäämään omaan tuttuun paikkaan ja onhan se myös omistajallekkin "helpotus" kun ei tarvi olla kokoajan aivan kiinni koirassa, eli voi helposti käydä tutustumassa myös halli muihin tapahtumiin ja kojuihin. Tosin olen miettinyt myös sitä, että joskus tarvisi varmaan lähteä ihan vain "turistuna" ilman Anária tällaisiin isoihin näyttelyihin, niin silloin pääsisi hieman paremmin sisäistämään näitä näyttelyitä ja kuinka hommat toimii. Eli nämähän siis olivat, ei vain Anárin toiset, vaan myös minun elämäni toiset näyttelyt missä olen ikinä ollut, tosin tekemällähän sitä aina oppii.
Anár käyttäytyi jälleen oikein mallikkaasti "kaikkien kaveri" kun on, niin paljon olisi ollut myös mielenkiintoa tehdä tuttavuutta kaikkien ohikulkevien koiruuksien kanssa, että vähänkö se varmasti meidän nuorta poikaa harmitti, kun ei tuttavuutta aina päässytkään tekemään. Ennen kehää Anár pääsi myös ihanan Iiriksen käsitelyyn trimmaus pöydälle ja voi kuinka hienolla ammattiotteella Iiris sai loihdittua "mettänpeikosta" siistin pienelläkin pika tuunauksella. (Harmiksemme en muistanut siinä jännityksessä lainkaa ottamaan ytään kuvaa). Sitä pitäisi vain itsekkin ottaa ja harjoitella niin kyllähän sitä vielä joku päivä itsekkin sitten saattaisi osata. Itse huomasin myös pian hallissa ollessani, että oma vaate valinta ei oikein ollut osunu kohdalleen, koska valitsemani housut imi kaiken karvan (onneksi näin eläinperheessä kyseiseen on totuttu ja se karvanpoistaja tuli heitettyä Anárin laukkuun ennen kotoa lähtöä). Tosin vaikka kyseessä onkin koirien näyttelyt niin kyllä minusta henkilökohtaisesti näyttellijänkin tulisi hieman paneutua vaatetukseensa, niinkuin Iiriskin, kuka on kiertänyt paljon näitä näyttelyitä, joten tähän siis täytyy myös itse jatkossa hieman panostaa - ei siis yliampuvasti mutta hillityn korrektisti. Onhan se jos koira on vimpanpäälle niin eipä se varmasti kokonaisuuteena hirväen kaunista lopputulosta anna jos ite on kuin rääsyläinen, niin kuin koiran pitää kantaa itsensä hyvin niin samaan on itsekkin pyrittävä.
Pikkuhiljaa alkoi 39 ilmottautuneen Australianpaimenkoirien kehä aika lähestymään ja jännitys alkoi tiivistymään..
lauantai 14. tammikuuta 2012
Kajaani KV - Tamminäyttely 2012 - Vol 1
Anárin ja kuin myös minun elämäni toinen kerta, kun otimme osaa näyttelyihin ja tällä kertaa vuorossa olikin meidän ensimmäiset viralliset näyttelyt, sitten Pellon pentunäyttelyiden.
Pitkän välimatkan vuoksi lähdmmekin Kittilästä jo lauantaina kohti Kajaania mistä olinkin varannut jo ilmottautumisten aikana Sokos Hotelli Valjuksesta meidän poppoollemme huoneen. Hotellin vastaanottovirkailija oli mukava ja kuin myös koko hotelli erittäin koiraystävällinen. Karvaisille yöpyjöille jaettiinkin sisäänkirjautumisen ohella pikku herkku & hygienia pussukka. Hotelli oli kuin olikin varmasti suurimmaksi osaksi täynnä Kajaanin KV näyttelyihin saapuneita koiria ja heidän tiimejä. Sieltä täältä kuului siis luonnollisesti koirien ääniä ja käytävillä hiottiin vielä viimehetken kehä käyttäytymisiä. Me sen sijaan keskityimme ja nautimme vain iloisesta perhe tapahtumasta, kun Anár kohtasi sitten pentuaikansa emänsä Vauhtitassun Ulpukan ja tietenkin niin ihanat siskonsa Meten ja Lihkun! Voi kunpa vain joskus pääsisikin kaikki sisarukset samaan paikkaan yhdessä vapaana kirmaamaan, se se lystiä vasta olisikin!
Yhteisen illallisen ja Anárin ulkoiluttamisen jälkeen olikin aika rauhoittua huoneeseen ja alkaa selvittämään "naanaan" pikkuisia korvatakkuja, mutta johan tuli hätä kun näimme Tatan Iiriksen ja Paulan kanssa hotellin käytävällä "oh nou" kyllä se meijän pikkuinen "naanaa" näytti niin mettänpeikolta Tatan rinnalla että huh huh! Meidän onneksi Iiris oli niin ihana, että lupasi katsoa Anárin läpi ennen kehää :) ihanaa.. voi mikä helpotus. Laitettuamme pään tyynylle meni Anárilla hetki, ennen kuin osasi asettua aloilleen sängyn vierelle ja laittaa maate, kun vähän väliä jostakin joku koira halusi sanoa jotain.
Jokainen sai kuin saikin kuiten pian unen päästä kiinni.
Pitkän välimatkan vuoksi lähdmmekin Kittilästä jo lauantaina kohti Kajaania mistä olinkin varannut jo ilmottautumisten aikana Sokos Hotelli Valjuksesta meidän poppoollemme huoneen. Hotellin vastaanottovirkailija oli mukava ja kuin myös koko hotelli erittäin koiraystävällinen. Karvaisille yöpyjöille jaettiinkin sisäänkirjautumisen ohella pikku herkku & hygienia pussukka. Hotelli oli kuin olikin varmasti suurimmaksi osaksi täynnä Kajaanin KV näyttelyihin saapuneita koiria ja heidän tiimejä. Sieltä täältä kuului siis luonnollisesti koirien ääniä ja käytävillä hiottiin vielä viimehetken kehä käyttäytymisiä. Me sen sijaan keskityimme ja nautimme vain iloisesta perhe tapahtumasta, kun Anár kohtasi sitten pentuaikansa emänsä Vauhtitassun Ulpukan ja tietenkin niin ihanat siskonsa Meten ja Lihkun! Voi kunpa vain joskus pääsisikin kaikki sisarukset samaan paikkaan yhdessä vapaana kirmaamaan, se se lystiä vasta olisikin!
Yhteisen illallisen ja Anárin ulkoiluttamisen jälkeen olikin aika rauhoittua huoneeseen ja alkaa selvittämään "naanaan" pikkuisia korvatakkuja, mutta johan tuli hätä kun näimme Tatan Iiriksen ja Paulan kanssa hotellin käytävällä "oh nou" kyllä se meijän pikkuinen "naanaa" näytti niin mettänpeikolta Tatan rinnalla että huh huh! Meidän onneksi Iiris oli niin ihana, että lupasi katsoa Anárin läpi ennen kehää :) ihanaa.. voi mikä helpotus. Laitettuamme pään tyynylle meni Anárilla hetki, ennen kuin osasi asettua aloilleen sängyn vierelle ja laittaa maate, kun vähän väliä jostakin joku koira halusi sanoa jotain.
Jokainen sai kuin saikin kuiten pian unen päästä kiinni.
lauantai 31. joulukuuta 2011
Uusi Vuosi 2012!
...ja turvallisuus ennen kaikkea ja meillä ei kyllä paukkuja pelkää kukkaan muu kuin "matimati" eli Kissi, joka luikki ja pysytteli koko illan syvällä syvällä sängyn alla - voi toista.
Onnea ja menestystä kaikille vuodelle uudelle 2012!
lauantai 24. joulukuuta 2011
maanantai 12. joulukuuta 2011
Sunnuntain talviset hakureenit
Koska täällä Kittilässä kuin myös koko Lapissa on nyt jo tovin odotettu tätä talven tuloa, päätimme pitää vielä meidän oman aktiivisen hakuryhmämme kanssa reenit, jossa on sekä harrastusmielellä että pelastus- ja pk -puolelle tähtääviä nuoria koiran alkuja.
Mukana tämänpäiväisissä reeneissä oli hakuryhmästämme; kääpiösnautseri Roi, sekarotuinen Maukka ja australianpaimenkoirani Anár.
Vaikka reenipäivää päätettäessä ei vielä ollutkaan paljoa lunta maassa, oli sitä sitten sunnuntaille satanutkin ihan kivasti. Talloimme hyvin kolme pistoa, vasemmalle kaksi ja oikealle yhden. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään ja pakkanen kiri pikkuhiljaa muutamankin tunnin sisällä, aloitettaessa n. -6 astetta ja lopetettuamme lähemmäs -10 astetta, täten ilmakin oli myös hyvin kirkas ja saimmekin samalla piiloissamme oleillessamme ihastella useita charter lentoja, jotka valmistautui laskeutumaan Kittilän lentokentälle. Itse sekosinkin laskuissa jo heti viiden jälkeen, niin tiuhaan niitä sieltä saapui. Ja vaikka kirkas päivä olikin niin huomata saattaa jo kuvista, että heti puolenpäivän aikaan alkoi jo hämärtyä, tätä se on se kaamos, kun aurinko ei näyttäydy.
Vaikka reenipäivää päätettäessä ei vielä ollutkaan paljoa lunta maassa, oli sitä sitten sunnuntaille satanutkin ihan kivasti. Talloimme hyvin kolme pistoa, vasemmalle kaksi ja oikealle yhden. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään ja pakkanen kiri pikkuhiljaa muutamankin tunnin sisällä, aloitettaessa n. -6 astetta ja lopetettuamme lähemmäs -10 astetta, täten ilmakin oli myös hyvin kirkas ja saimmekin samalla piiloissamme oleillessamme ihastella useita charter lentoja, jotka valmistautui laskeutumaan Kittilän lentokentälle. Itse sekosinkin laskuissa jo heti viiden jälkeen, niin tiuhaan niitä sieltä saapui. Ja vaikka kirkas päivä olikin niin huomata saattaa jo kuvista, että heti puolenpäivän aikaan alkoi jo hämärtyä, tätä se on se kaamos, kun aurinko ei näyttäydy.
 |
| Ennen pistoille lähettämistä piti vähän lämmitellä koiria tekemällä pikkuisen pitemmän pissatus lenkin ja tietenkin äänenavauksen eli lyhyet haukku harjoitukset. |
 |
| Alkulämmittelyiden ja rutiinien jälkeen olikin sitten vuorossa tähdätä ekan maalimiehen luo, joka olikin jo etukäteen mennyt piilolleen "U K K O" |
 |
| Anár eteni hyvin loppuun asti. Sovimme alussa, että ekalla pistolla maalimies saa palkata hyvästä yhtämittasesta haukusta ja hyvä haukku olikin. Intoa ja motivaatiota siis löytyy. Seuraaville pistoille vaadittiinkin jo haukkua siihen saakka kun ohjaaja eli minä saavuin paikalle ja hyvinhän niistäkin suoriuduttiin, rynnimisen kun vielä saisi pois :) |
 |
| Ja niinhän se on, että maalimies se hyvän hakukoiran tekee. |
Kiitos jälleen mukana olleille,
onnistuneista ja kivoista reeneistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)