Uusi Vuosi 2012!

...ja turvallisuus ennen kaikkea ja meillä ei kyllä paukkuja pelkää kukkaan muu kuin "matimati" eli Kissi, joka luikki ja pysytteli koko illan syvällä syvällä sängyn alla - voi toista. 

Onnea ja menestystä kaikille vuodelle uudelle 2012!

Herttaista Joulua ja Ihanaa Uutta Vuotta 2012!

Toivottavat, Anár & Kissi

Sunnuntain talviset hakureenit

Koska täällä Kittilässä kuin myös koko Lapissa on nyt jo tovin odotettu tätä talven tuloa, päätimme pitää vielä meidän oman aktiivisen hakuryhmämme kanssa reenit, jossa on sekä harrastusmielellä että pelastus- ja pk -puolelle tähtääviä nuoria koiran alkuja.

Mukana tämänpäiväisissä reeneissä oli hakuryhmästämme; kääpiösnautseri Roi, sekarotuinen Maukka ja australianpaimenkoirani Anár. 


Vaikka reenipäivää päätettäessä ei vielä ollutkaan paljoa lunta maassa, oli sitä sitten sunnuntaille satanutkin ihan kivasti. Talloimme hyvin kolme pistoa, vasemmalle kaksi ja oikealle yhden. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään ja pakkanen kiri pikkuhiljaa muutamankin tunnin sisällä, aloitettaessa n. -6 astetta ja lopetettuamme lähemmäs -10 astetta, täten ilmakin oli  myös hyvin kirkas ja saimmekin samalla piiloissamme oleillessamme ihastella useita charter lentoja, jotka valmistautui laskeutumaan Kittilän lentokentälle. Itse sekosinkin laskuissa jo heti viiden jälkeen, niin tiuhaan niitä sieltä saapui. Ja vaikka kirkas päivä olikin niin huomata saattaa jo kuvista, että heti puolenpäivän aikaan alkoi jo hämärtyä, tätä se on se kaamos, kun aurinko ei näyttäydy.

Ennen pistoille lähettämistä piti vähän lämmitellä koiria
tekemällä pikkuisen pitemmän pissatus lenkin
ja tietenkin äänenavauksen eli lyhyet haukku harjoitukset.

Alkulämmittelyiden ja rutiinien jälkeen olikin sitten vuorossa
tähdätä ekan maalimiehen luo, joka olikin jo etukäteen mennyt piilolleen
"U K K O"

Anár eteni hyvin loppuun asti. Sovimme alussa, että ekalla pistolla
maalimies saa palkata hyvästä yhtämittasesta haukusta ja hyvä haukku olikin.
Intoa ja motivaatiota siis löytyy. Seuraaville pistoille vaadittiinkin
jo haukkua siihen saakka kun ohjaaja eli minä saavuin paikalle
ja hyvinhän niistäkin suoriuduttiin, rynnimisen kun vielä saisi pois :)

Ja niinhän se on, että maalimies se hyvän hakukoiran tekee.

Kiitos jälleen mukana olleille, 

onnistuneista ja kivoista reeneistä!

Anár 10kk

Anárista on tullut jo näin iso poika ja hän se osaa aikas paljon kaikenlaisia pikku juttuja joista uusin juttu on se isojen poiken jalan nosto ulkonakäydessä, noh.. välillä kyllä vielä kuin tytöt mutta mitäs sitten.. rakastaa haku harrastusta ja vihdonkin minäkin alan ryhdistäytyä tottiksessa josta Anár myöskin tykkää, varsinkin kun palkkana on sen iki ihanan patukan kanssa taistelu, sen vuoksi Anár on valmis ihan mihin vain. Ja koska samana päivänä juhlimme myös Suomen itsenäisyyttä, kun Anár täytti pyöreitä kuukausia niin puruleluhan se "Naanaa" sai juhlapäivän kunniaksi. Täysiä vuosia juhlitaankin sitten samaan aikaan kun on Saamelaisten kansallispäivä helmikuussa, joten on meillä tupla juhlia joka lähtöön ;) ..ja niin on kyllä vesimies kuin olla ja voi!

Rakkaudesta ruskaan

Anár ja kuin myös me nautimme luonnossa liikkumisesta, jossa on paljon tutkittavaa jokaiselle kulkijalle...

Pellon pentunäyttely

Anárin ja minun ensimmäiset näyttelyt ovat nyt takana ja iloisena yllätyksenä 

kotiin tuomiseksi tulikin

Pentuluokka: 1., ROP, KP, Paras uros

Kasvattajaryhmässä Vauhtitassun pennut x4 sijoittuvat 4. sijalle.


Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä luusto. Hyvät pään mittasuhteet. Vahva kuono-osa. Isot silmät. Sivuasentoiset korvat. Hyvä ylälinja. Runko vielä kevyt. Hyvin kulmautuneet raajat. Liikkeessä häntä nousee turhan ylös. Hyvä karvan laatu. 
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä

Kyllähän siinä mielikin taisi hieman herkistyä ja kyynelkin olla herkässä.

Kauniit kiitokset huoltojoukoille ja Anárin sisaruksille, teitä oli ihana nähdä ja toivottavasti näkisimme tulevaisuudessa useamminkin.

Tuomarina: Marjatta Pylvänäinen-Suorsa

Aussien koko väriskaala oli edustettuna Ulpukan pentueesta
Anár - Mette - Lihku - Aawa

Kuvat by E.Niskanen

Kissi & Anár

Kissi & Anár

Anáras Rooki "Anár" 5kk

Vauhtia riittää..

Ikää reilu 4kk ja Anár se vain kasvaa kovaa vauhtia!

 

Anár ja Perttu "pappa"

Hennan isä saapui Jarmon kanssa kylästelemään, koska tarvitsin heitä tarkisamaan talomme katon, kun viime sunnuntaina tosiaan ilma lämpeni +14 saakka myös täällä meillä Tunturi-Lapissa ja sen seurauksena lumet alkoivat sulaa talomme katolta niin kovalla vauhdilla,  että sulanut lumi alkoi pyrkimään sisään ullakolle...

Kissi ja Anár oli Perttu "papan" kanssa tosi ystäviä heti, kun Perttu "pappa" antoi Hennan silmän vältettyä maistiaiset poron- ja naudankuivalihasta. Ja kyllä oli kaikilla "kissan ja koiran päivät"!
Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää viikonloppua kaikille!

Kohtaamisia: Anár & Bigi

Edelleen aika sateisesta päivästä huolimatta, oli päivä jotenkin hyvin energinen ja hyvä niin koska tänään oli myös majatalossa havaittavissa jonkin sortin "vaihtopäivää". Huoneita tyhjeni siivottavaksi ja illasta taas tuli täydennystä. Huomasin myös, että Anár ei tahdo yöllä enää niin usein pissalle, kuin menneellä viikolla ja muutenkin tuntuu, että hän on kasvanut jo paljon ihan vain viikon sisällä.

Harjoittelemme yleensä päivän mittaan lepojen ja leikkien lomassa välillä peruskäskyjä, kuten "istu", "maahan", "tänne" ja "odota". Varsinkin tuota luokse tuloa yritän kovasti vahvistaa, mutta välillä kyllä tuntuupi, että vaikka kuinka innostuneesti pomppisit päällään ja lähdet kipittämään pois päin niin ei ota kuuleviin korviinsa, mutta sitten taas, kun ei ole sillä riekku tuulella niin tulee "tänne" -käskyllä todella nätisti aivan jalkojen juureen istumaan ja tapittamaan ihanilla vihreillä silmillään. "Odota" -käskyä tulee harjoitettua luonnostaankin jo ennen pihalle menoa, jotta oppisi ettei sinne tarvitse ryntäillä, ensin aukeaa ovi, sitten minä menen ulos ja viimeisenä annan luvan myös Anárille tulla. Myönnän kyllä, että joskus aamun pikkutunneilla, kun puoli unessa könyää viemään Anária pissalle, niin tuo "odota" meinaa herkästi unohtua... :/ noh.. harjoitus ja toistot tekevät mestarin...?

Illaksi meillä olikin sitten sovittu koira tapaaminen Nicolen Bigi (Schipperke) koiran kanssa. He tulivat kylästelemään tänne meille ja kaikki meni hienosti, tosin Bigi ei oikein tainnut ymmärtää, että kyseessä oli uros koira, kun yritti hypätä selkään tuon tuosta. Keskustelimme myös tulevista koiraharrastuksista ja reenien järjestämisestä tänne Kittilään, mutta mielenkiinnolla odotan tuon "klik" -koulutuksen saloihin tutustumista. Tässä myös aivan mahtava linkki vinkki kyseiseen aiheeseen: LolaBuLand jossa mahdollisuus myös osallisua koulutuksiin virtuaalisesti!
Kissi osoitti muuten ekaa kertaa mieltään ja jättikin haisevan vastalauseensa Anárin pedille vierailun aikana, syitä moiseen käytökseen voisi olla, kun hänet lukittiin makkariin Bigin vierailun ajaksi tai toinen mahdollisuus, että otti nokkiinsa, kun vaihdoin aamulla Eldoradon puupelletit Pirkan vastaavaan tuotteeseen. Epäilen jälkimmäistä joten juoksin "Valtsuun" ja ostin kaikki jäljellä olleet paketit (huimat kaksi) välttyäksemme moiselta käytökseltä jatkossa.
Ylläriksemme Nicole oli ottanut kunnon kameransa mukaan ja otti meille hiukan laadultaan tasokkaampia kuvia Anárista, jäämme innoissamme odottelemaan Nicole paparazzin otoksia ;) tässä kuiten muutama otos minun pikku pokkari kamerasta.

Thanks for ur visit Nicole & Bigi and healing greetings to Sen.

Lisää kuvia / More photos:

Anár - Photos by Nicole

Kylässä naapurissa

Sateisen päivän päätteeksi, päätimme lähteä elämämme ensimmäiselle ilta kävelylle ja niinkin pitkälle, kuin naapuriin ja voi että, kun se oli jännittävää. Vaikka matka olikin lyhyt niin vähän se kyllä jänskätti kulkea hihnassa kävelytiellä, mutta rohkea pentu kun on, niin hienostihan siitä suoriduttiin.

Perillä meitä odotti Tuula täti koirakeksin kanssa ja olihan se äippäkin ottanut Anárille varmuuden vuoksi oman puruluunkin mukaan, mutta sitähän nyt ei tieten malttanut kylässä jyrsiä, kun oli kaikkea muuta mukavaa tutkittavaa ja uusia hajuja sitäkin enemmän, niin ja saihan hän vierailla oikein liikkeen puolellakin (vielä ainakin jätti lankakerät rauhaan). Jäädessämme Tuulan kanssa suustamme kiinni huomasimme Anárin myös lähteneen tutkimusmatkalle yläkertaan, joten rappusissakaan kulkeminen ei ilmeisesti tuota hänelle mitään ongelmia. Oli mahtava hiippailla yläkertaan seuraamaan hissun kissun hänen puuhiaan ja nuuskittavaa taisi löytyä yltäkyllin, huomattuaan minut lähti hän suoraa päätä juoksemaan innosta puhkuen luokse. Istahdettuamme ilta teelle Anárkin osasi rauhottua ja pistikin nukkumaan siksi aikaa kunnes sitten lähdimme kohti kotia iltapuuhiin.

Harmi vain etten muistanut (taaskaan) ottaa kameraa matkaan.. mutta oli meillä kyllä kiva ilta retki.

Kohtaamisia: Anár&Nuutti

Puoliltapäivin saimme ihanaa pullakahviseuraa Hennan pikkuserkusta Heinistä ja hänen ihanan ihanasta Nuutti esikoisesta. Nuutti onkin tottunut jo jonkin verran koiriin, kun onhan hänelläkin leikkikavereinaan kotona koiruuksia kaksin kappalein Leija ja Raiku, tosin Anár vauvan ollessa vielä vauva itsekkin oli meidän aikuisten oltava kokoajan välissä toppuuttamassa innokasta Anária. Nuutin lähtiessä kontaten liikkeelle Anár kiinnostui silminnähden pyörimään ja leikkimään Nuutin kanssa.

Anár tervehtimässä aina yhtä iloisesti, 

jonka jälkeen hän seurasi Nuutin jokaista liikettä silmä tarkkana.

Luontoäidin ihmeitä

Vaikka sitä joutuneekin vielä toistaiseksi aamuyön pikkutunneilla heräämäänkin pissattamaan tuota nappulaa on se silminnähden mielenkiintoista todeta, mitä kaikkea sitä voikaan nähdä eri vuorokauden aikoihin. Aamun edes vielä sarastamatta noin viiden aikoihin (jolloin Anár tahtoo yleensä ekan kerran pissalle) näimme aivan mahtavat vihreät revontulet, jotka valaisivat meidän aamuöistä pissa reissua. Eilisestä oppineena myös kamera oli yllätys yllätys taskussa, mutta kyllä se vain on niin, että ne parhaimmat hetket täytyy vain elää ja nauttia siinä hetkessä, eli ikävä kyllä minun pokkarikamerasta ei kyllä riittänyt tehot ottamaan minkään sortin kuvaa noista tanssivista (jokaisen turistin unelmasta) revontulista.. mutta noin 1,5 tuntia sen jälkeen, aamun toisella ulko käynnillä, jopa Anár jäi ihastelemaan ihanan punaista metsänrajaa minkä aamu aurinko meille tahtoi näyttää..

Päivästä tuli mitä hienoin, auringon paistetta ja sininen taivas! 

Anár lähikuvissa

Matolääkitystä ja tutustumisia..

Tänään oli aivan mahtava päivä, aurinko paistoi lämpimästi aivan siniseltä taivaalta, että oli oikein ilo mennä Anárin kanssa pihalle. Olin jopa niin tohkeissani, että unohdin joka kerta ottaa kameraa mukaani. Vasta kun aurinko alkoi laskea tarttui kamera mukaani ja tässä otokset Anárin ulkoilusta tällä kertaa..

Saimme kasvattajalta myös ohjeet madottaa pentu maanantaina, mutta koska eilinen päivä oli meille kaikille ensimmäinen kokonainen uusi päivä yhdessä jäi madotus tälle tiistaille, joka oli muuten myös ensimmäinen päivä, kun lähdin itse pihaa pidemmälle. Anárin vetäytyessä päikkäreille suuntasinkin pika pikaa apteekiin hakemaan matolääkityksen myös Kissille sekä hieman ruokaa itselleni. Ruokakaupassa törmäsin Maarittiin ja pyysinkin tätä vierailulle ja sainkin hänet mukaani siltä seisomalta. Maaritista oli kyllä suuri apu matolääkkeen annossa ja nyt puhun eritoten Kissistä, tuskin olisin selvinnyt siitä yksinäni. Sitten sain myös hyviä vinkkejä pennun kanssa olemiseen sekä elämiseen Anárin ja Kissin kanssa.. esimerkiksi suunnittelemani koiraportti sai siis lähteä heti samaa reittiä takaisin, kuin oli tullutkin (tahi kun tulee)... koska muuten saisin kuulemma aina käyttää tuota porttia..

Illasta tapasimme myös ensimäisen mahdollisen koira kaverinkin, aluksi Anár hämmästeli näkemäänsä ja tämän jälkeen pikkuhiljaa hivuttautui lähemmäs ja lopulta hyppeli kuin väkkyrä toisen edessä, molemminpuoleista leikkitasoa ei kuiten aivan vielä näin ekalla kerralla saavutettu, mutta muuten tämä lyhkäinen tapaaminen meni hyvin.

Mukavan päivän päätteeksi kuivin Anárin paimennus unia...

Ensimmäinen yö takana

Ensimmäinen yö vietettiin Anárin kanssa molemmat lattialla nukkuen, petasin itselleni pedin patjalle ja vedin Anárin pedin siihen vierelle. Hieman oli vaellusta ja pientä vinkunaa sen jälkeen, kun sammutin valot ja laitoin itsekkin nukkumaan, mutta hienosti löysi lopulta paikkansa ja alkoi natimaan.
Viiden aikaan sainkin sitten herätyksen ja ei muuta kuin ylös, ulos ja pissalle ;) virtaa olisi ollut, mutta takasin nukkumaan oli mentävä. Seuraavat herätykset olikin sitten melkein 1h välein ennen kuin heräsimme sitten molemmat aamu kahdeksan aikoihin.. josta minulle itselleni on kyllä jo pikkuisen viereähtänyt aikaa.

Nati, nati.

Koska eilen oli jo melkein ilta, kun pääsimme kotiin Savukoskelta niin jätin suosiolla Kissin ja Anárin ensi kohtaamisen tälle maanantaille. Ja olihan se yhtä hulinaa.. aluksi pidin Anárista kiinni ja tyydyimme vain katselemaan hyvän matkan päästä. Kissi se käveli seinustojen vieressä ja hämmästeli kotiin saapunutta uutta tulokasta.
Hauskinta oli seurata kun Anár nukkui niin Kissi oli heti kuulostelemassa ja tarkistamassa muutamaankin otteeseen että, nukkuiko pentu ja lopulta uskaltautui käydä nuuskimassa Anária lähempää tämän nukkuessa sikeästi. Kaiken kaikkiaan pentu olisi niin halunnut tehdä jo heti lähempää tuttavuutta ja tämän vuoksi ajattikin Kissiä aina tilaisuuden tullen, eli Kissi lähti liikkeelle sitten Anár ja lopuksi minä ja niin sitä mentiin melkein koko päivä, kunnes illan suussa mietin, että ei tämä nyt ihan varmaan näin kuuluisi mennä :) Uskon, että ainakin Anárin mielestä tämähän on vain hauska "kissa ja hiiri" -leikki, joten ryhdyin miettimään uutta strategiaa...

Kissi tekee tuttavuutta Anárin kanssa tämän nukkuessa...

Anár nappula nukkuu

Kissi käy tarkistamassa nukkuuko pentu todellakin.

..ja näin on helppoa ottaa ensi nuuhkasut uudesta tulokkaasta.

Kolmas kerta toden sanoo.. 

Anár saapui kotiin!

Kaunis kiitos Pirjolle ja Vauhtitassun Ritvalle tästä unelmieni pennusta, lupaan pitää hänestä hyvää huolta ja antaa hänelle parhaat mahdolliset eväät hänen tulevalle elämän tielle.

Ennen kotimatkaa oli aika sanoa "hei, hei" ..mutta kyllä me vielä näemme, joten hyvästit nämä eivät olleet, joten sanoisimmeko että "hei, hei siihen seuraavaan kertaan"

Kotimatka kuvina..

Vol.1 

Ensimmäiset minuutit meni hiukan "itkien" ja ulvoen..

Vol.2

Sitten suukoteltiin..

Vol.3 

Ja sitten nukuttiin..

Suuret kiitokset ihanan ystäväni Elisan tuesta, tämän matkan varrella ja vielä tulevienkin matkojen varrelle. Odotamme innolla tulevia yhteisiä harrasteita ja sitä myöden mahdollisia haasteita mitä ikinä sitten päivät tuokaan tullessansa.

Parin tunnin automatkan jälkeen oli kiva päästä tepastelemaan
ja leikkimään uudella kotipihalla.

Ja voi sitä energian määrää :) niin rohkea pieni karvavauva.