H -hetki lähenee!
Aamulla ei onneksi tarvinnut herätä aivan kukonlaulun aikaan, kun Australianpaimenkoirien kehä alkoi vasta 12:00 toki ilmottautumiseen tulee aina varata aikaa se tunti, mutta siitä huolimatta aamuun jäi ruhtinaallisesti aikaa aamutoimille ja aamupalalle. Hallille lähdimmekin sitten yhdessä Ulpukan ja Lihkun tiimin kanssa siinä kymmenen aikoihin. Paikka löytyi helposti ja voi mahoton kun siellä oli väkeä, parkkipaikat olivat aivan täpötäynnä ja voi sitä keltaisen lumen määrää, eli paljon oli mukana myös meidän kaikkien nelijalkaisia perheenjäseniä.
Meidän kehä 2 laitamille päästyämme ei voinut ensimmäisenä kuin harmitella sitä, että olin liian kuuliaisesti noudattanut kotiin postitetussa kirjeessä kehotusta, jossa pyydettiin tilan puutteen vuoksi jättämään häkit kotiin. Virhe. Tästä lähtien häkki tulee mukaan oli minkälaiset kehotukset tai ei. Mutta mistäs se alottelijakaan tällaista voi tietää - nyt tiedän. Häkki se vain on niin hyvä olla, kun silloin koirakin pääsee rauhoittumaan ja lepäämään omaan tuttuun paikkaan ja onhan se myös omistajallekkin "helpotus" kun ei tarvi olla kokoajan aivan kiinni koirassa, eli voi helposti käydä tutustumassa myös halli muihin tapahtumiin ja kojuihin. Tosin olen miettinyt myös sitä, että joskus tarvisi varmaan lähteä ihan vain "turistuna" ilman Anária tällaisiin isoihin näyttelyihin, niin silloin pääsisi hieman paremmin sisäistämään näitä näyttelyitä ja kuinka hommat toimii. Eli nämähän siis olivat, ei vain Anárin toiset, vaan myös minun elämäni toiset näyttelyt missä olen ikinä ollut, tosin tekemällähän sitä aina oppii.
Anár käyttäytyi jälleen oikein mallikkaasti "kaikkien kaveri" kun on, niin paljon olisi ollut myös mielenkiintoa tehdä tuttavuutta kaikkien ohikulkevien koiruuksien kanssa, että vähänkö se varmasti meidän nuorta poikaa harmitti, kun ei tuttavuutta aina päässytkään tekemään. Ennen kehää Anár pääsi myös ihanan Iiriksen käsitelyyn trimmaus pöydälle ja voi kuinka hienolla ammattiotteella Iiris sai loihdittua "mettänpeikosta" siistin pienelläkin pika tuunauksella. (Harmiksemme en muistanut siinä jännityksessä lainkaa ottamaan ytään kuvaa). Sitä pitäisi vain itsekkin ottaa ja harjoitella niin kyllähän sitä vielä joku päivä itsekkin sitten saattaisi osata. Itse huomasin myös pian hallissa ollessani, että oma vaate valinta ei oikein ollut osunu kohdalleen, koska valitsemani housut imi kaiken karvan (onneksi näin eläinperheessä kyseiseen on totuttu ja se karvanpoistaja tuli heitettyä Anárin laukkuun ennen kotoa lähtöä). Tosin vaikka kyseessä onkin koirien näyttelyt niin kyllä minusta henkilökohtaisesti näyttellijänkin tulisi hieman paneutua vaatetukseensa, niinkuin Iiriskin, kuka on kiertänyt paljon näitä näyttelyitä, joten tähän siis täytyy myös itse jatkossa hieman panostaa - ei siis yliampuvasti mutta hillityn korrektisti. Onhan se jos koira on vimpanpäälle niin eipä se varmasti kokonaisuuteena hirväen kaunista lopputulosta anna jos ite on kuin rääsyläinen, niin kuin koiran pitää kantaa itsensä hyvin niin samaan on itsekkin pyrittävä.
Pikkuhiljaa alkoi 39 ilmottautuneen Australianpaimenkoirien kehä aika lähestymään ja jännitys alkoi tiivistymään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti