Anár ja Perttu "pappa"

Hennan isä saapui Jarmon kanssa kylästelemään, koska tarvitsin heitä tarkisamaan talomme katon, kun viime sunnuntaina tosiaan ilma lämpeni +14 saakka myös täällä meillä Tunturi-Lapissa ja sen seurauksena lumet alkoivat sulaa talomme katolta niin kovalla vauhdilla,  että sulanut lumi alkoi pyrkimään sisään ullakolle...

Kissi ja Anár oli Perttu "papan" kanssa tosi ystäviä heti, kun Perttu "pappa" antoi Hennan silmän vältettyä maistiaiset poron- ja naudankuivalihasta. Ja kyllä oli kaikilla "kissan ja koiran päivät"!
Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää viikonloppua kaikille!

Kohtaamisia: Anár & Bigi

Edelleen aika sateisesta päivästä huolimatta, oli päivä jotenkin hyvin energinen ja hyvä niin koska tänään oli myös majatalossa havaittavissa jonkin sortin "vaihtopäivää". Huoneita tyhjeni siivottavaksi ja illasta taas tuli täydennystä. Huomasin myös, että Anár ei tahdo yöllä enää niin usein pissalle, kuin menneellä viikolla ja muutenkin tuntuu, että hän on kasvanut jo paljon ihan vain viikon sisällä.

Harjoittelemme yleensä päivän mittaan lepojen ja leikkien lomassa välillä peruskäskyjä, kuten "istu", "maahan", "tänne" ja "odota". Varsinkin tuota luokse tuloa yritän kovasti vahvistaa, mutta välillä kyllä tuntuupi, että vaikka kuinka innostuneesti pomppisit päällään ja lähdet kipittämään pois päin niin ei ota kuuleviin korviinsa, mutta sitten taas, kun ei ole sillä riekku tuulella niin tulee "tänne" -käskyllä todella nätisti aivan jalkojen juureen istumaan ja tapittamaan ihanilla vihreillä silmillään. "Odota" -käskyä tulee harjoitettua luonnostaankin jo ennen pihalle menoa, jotta oppisi ettei sinne tarvitse ryntäillä, ensin aukeaa ovi, sitten minä menen ulos ja viimeisenä annan luvan myös Anárille tulla. Myönnän kyllä, että joskus aamun pikkutunneilla, kun puoli unessa könyää viemään Anária pissalle, niin tuo "odota" meinaa herkästi unohtua... :/ noh.. harjoitus ja toistot tekevät mestarin...?

Illaksi meillä olikin sitten sovittu koira tapaaminen Nicolen Bigi (Schipperke) koiran kanssa. He tulivat kylästelemään tänne meille ja kaikki meni hienosti, tosin Bigi ei oikein tainnut ymmärtää, että kyseessä oli uros koira, kun yritti hypätä selkään tuon tuosta. Keskustelimme myös tulevista koiraharrastuksista ja reenien järjestämisestä tänne Kittilään, mutta mielenkiinnolla odotan tuon "klik" -koulutuksen saloihin tutustumista. Tässä myös aivan mahtava linkki vinkki kyseiseen aiheeseen: LolaBuLand jossa mahdollisuus myös osallisua koulutuksiin virtuaalisesti!
Kissi osoitti muuten ekaa kertaa mieltään ja jättikin haisevan vastalauseensa Anárin pedille vierailun aikana, syitä moiseen käytökseen voisi olla, kun hänet lukittiin makkariin Bigin vierailun ajaksi tai toinen mahdollisuus, että otti nokkiinsa, kun vaihdoin aamulla Eldoradon puupelletit Pirkan vastaavaan tuotteeseen. Epäilen jälkimmäistä joten juoksin "Valtsuun" ja ostin kaikki jäljellä olleet paketit (huimat kaksi) välttyäksemme moiselta käytökseltä jatkossa.
Ylläriksemme Nicole oli ottanut kunnon kameransa mukaan ja otti meille hiukan laadultaan tasokkaampia kuvia Anárista, jäämme innoissamme odottelemaan Nicole paparazzin otoksia ;) tässä kuiten muutama otos minun pikku pokkari kamerasta.

Thanks for ur visit Nicole & Bigi and healing greetings to Sen.

Lisää kuvia / More photos:

Anár - Photos by Nicole

Kylässä naapurissa

Sateisen päivän päätteeksi, päätimme lähteä elämämme ensimmäiselle ilta kävelylle ja niinkin pitkälle, kuin naapuriin ja voi että, kun se oli jännittävää. Vaikka matka olikin lyhyt niin vähän se kyllä jänskätti kulkea hihnassa kävelytiellä, mutta rohkea pentu kun on, niin hienostihan siitä suoriduttiin.

Perillä meitä odotti Tuula täti koirakeksin kanssa ja olihan se äippäkin ottanut Anárille varmuuden vuoksi oman puruluunkin mukaan, mutta sitähän nyt ei tieten malttanut kylässä jyrsiä, kun oli kaikkea muuta mukavaa tutkittavaa ja uusia hajuja sitäkin enemmän, niin ja saihan hän vierailla oikein liikkeen puolellakin (vielä ainakin jätti lankakerät rauhaan). Jäädessämme Tuulan kanssa suustamme kiinni huomasimme Anárin myös lähteneen tutkimusmatkalle yläkertaan, joten rappusissakaan kulkeminen ei ilmeisesti tuota hänelle mitään ongelmia. Oli mahtava hiippailla yläkertaan seuraamaan hissun kissun hänen puuhiaan ja nuuskittavaa taisi löytyä yltäkyllin, huomattuaan minut lähti hän suoraa päätä juoksemaan innosta puhkuen luokse. Istahdettuamme ilta teelle Anárkin osasi rauhottua ja pistikin nukkumaan siksi aikaa kunnes sitten lähdimme kohti kotia iltapuuhiin.

Harmi vain etten muistanut (taaskaan) ottaa kameraa matkaan.. mutta oli meillä kyllä kiva ilta retki.