Kylässä naapurissa

Sateisen päivän päätteeksi, päätimme lähteä elämämme ensimmäiselle ilta kävelylle ja niinkin pitkälle, kuin naapuriin ja voi että, kun se oli jännittävää. Vaikka matka olikin lyhyt niin vähän se kyllä jänskätti kulkea hihnassa kävelytiellä, mutta rohkea pentu kun on, niin hienostihan siitä suoriduttiin.

Perillä meitä odotti Tuula täti koirakeksin kanssa ja olihan se äippäkin ottanut Anárille varmuuden vuoksi oman puruluunkin mukaan, mutta sitähän nyt ei tieten malttanut kylässä jyrsiä, kun oli kaikkea muuta mukavaa tutkittavaa ja uusia hajuja sitäkin enemmän, niin ja saihan hän vierailla oikein liikkeen puolellakin (vielä ainakin jätti lankakerät rauhaan). Jäädessämme Tuulan kanssa suustamme kiinni huomasimme Anárin myös lähteneen tutkimusmatkalle yläkertaan, joten rappusissakaan kulkeminen ei ilmeisesti tuota hänelle mitään ongelmia. Oli mahtava hiippailla yläkertaan seuraamaan hissun kissun hänen puuhiaan ja nuuskittavaa taisi löytyä yltäkyllin, huomattuaan minut lähti hän suoraa päätä juoksemaan innosta puhkuen luokse. Istahdettuamme ilta teelle Anárkin osasi rauhottua ja pistikin nukkumaan siksi aikaa kunnes sitten lähdimme kohti kotia iltapuuhiin.

Harmi vain etten muistanut (taaskaan) ottaa kameraa matkaan.. mutta oli meillä kyllä kiva ilta retki.